31.3.2016

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEEN VALTAKAUSI

"Herääminen ei mene niikuin Strömsössä, yo-kokeistakin olisi voinut selvitä paremmin. Ruoasta puuttuu taas pippuri. Ai, kello on jo yksi yöllä, mun pitäis olla nukkumassa. Pölytkin jäi pyyhkimättä, ja naama kukkii stressin ja rasvaisen ruokavalion johdosta. Mun farkut kiristää, pitäis laihduttaa kertyneet kilot pois ennen kesää. Isä on varmaan huonossa kunnossa kun se ei oo soitellut, pitäis käydä sielläkin. Miks en tehnyt näitä kouluhommia ajallaan, ehkä sitten valmistuisinkin samaan aikaan kun muut. Miks musta tuntuu tältä?"

Mun tämän hetkisen elämäntilanteen on vallannut riittämättömyyden tunne ja itseinho. Olis tosi kiva vaan iloisena juoda kahvia ja syödä jäätelöä, mutta tekemättömät hommat ja oma väsynyt olemus kummittelevat mielessä liian vahvana. Asiakaspalvelutyössä on pakko olla pirteä, ja se saa mun viimeiset voiman rippeet valumaan viemäriin sillä samalla sekunnilla kun pääsen kuusituntisen päivän jälkeen kotioven sisäpuolelle. Mutta kun sen päivän jälkeen pitäis vielä syödä, siivota, keskittyä hetken verran M'n kanssa olemiseen, jatkaa keskeneräisiä verkkokursseja ja keskittyä vähän itseensäkin. Mä inhoan sitä, etten kykene hallitsemaan mun elämää juuri nyt, varsinkaan tunnepuolta. Onhan se onnistunut tähän mennessä vaikeammissakin olosuhteissa.

Tällä hetkellä mä en enää jaksa esittää pirteää ja positiivista, vaikka oon tuntenut iloisuuden olevan jo kuusivuotiaasta lähtien mun järkkymätön perusolemus, riippumatta siitä kuinka huonosti mulla todellisuudessa on mennyt. Mä en pitkään aikaan ole edes osannut näyttää oikeita tunteitani, vaan pitänyt alitajuntaista positiivisen ihmisen roolia päällä. Tavallaanhan tää tilanne on helpotus, en mä tykännyt tietynlaisesta tunteettomuudestakaan.

Mulla oli tasan vuosi sitten aivan samanlaiset ajatukset mielessä, ja silloin mä jatkoin liian pitkään ja liian vauhdilla joutuen todella pelottavaan ja sekavaan tilaan. Mä menin rikki, kun yritin peittää sitä mun aitoa, tuntevaa itseäni joka taas romahduspisteessä nostaa päätään imaisten pirteyden itseensä. Tällä kertaa mä en tahdo vetää itseäni aivan piippuun. Mun on pakko tehdä äkkikäännös, ennen kuin kauhukuvat viime keväästä ovatkin taas nykyhetkeä.

Ehkä mun pitäis opetella elämään näiden ihan oikeiden tunteiden kanssa, päästää patoumat pihalle ja ottaa hetkiä arjen keskeltä vain itselleni. Jatkuvan suorittamisen sijaan voisin todeta ääneen että hei, nyt mä en jaksa, en halua sen sairasloma- ja sairaalakierteen toistuvan. Jos en just nyt pysty vaikka suorittamaan niitä nettikursseja, niin voin mä hyvin tehdä ne myöhemminkin. En mä jää ilman tutkintotodistuksia, jos mun opinnot venyy pidemmälle kuin elokuun loppuun. Pyrin pienin, varovaisin askelin saavuttamaan sen pelottavalta tuntuvan, aidon itseni. Ehkä se pieni elämäniloinen pikku-Minna, josta isä jaksaa vieläkin puhua, löytää vielä joskus takaisin.

Kun joku kysyy seuraavan kerran mun kuulumisia, ehkä mun suusta ei tulekaan se tuhat kertaa kuultu "ihan jees"-mantra, vaan "paskasti menee, kiitos kysymästä". Ehkä sen luokan tragikoomisessa tilanteessa alkaa itseäkin taas hymyilyttämään.

23.3.2016

VANS X ASPCA - kissoja kenkien täydeltä

Voiko kenkiin olla rakastunut? No kyllä vain, varsinkin kun kyseessä on kengät joita on metsästetty vuoden ajan hiki hatussa seilaten ympäri kenkäkauppoja ja nettisivustoja. Sitten tärppäsi, ja vihdoin mä sain nämä kauan himoitut kissavanssit kasvavaan tennariperheeseeni!
  Kisu- ja koirakuvioiset Vansit suunniteltiin yhteistyössä amerikkalaisen eläinsuojelujärjestö ASPCA:n kanssa, jonne osa kenkien tuotoistakin menee. Mun näkökenttäni nää ihanuudet valtasi jo kauan aikaa sitten, mutta silloin en harmikseni tarttunut tuumasta toimeen ja tilannut paria itselleni. Onneksi bongasin viimeisen parin omaa kokoani Ponke'sin nettikaupasta, jonne erään illan epätoivoisen googlettelun johdattamana ajauduin. Klikkasin onnesta soikeana oman kokoni ostoskoriin ja muutaman päivän päästä nää odotti jo postin hyllyllä noutajaansa. Täydellinen ajoituskin vielä, kun kohta kevään saattelemana tiet pysyy kuivana ja kengät vähän puhtaampana kuin nyt loskakelillä (vaikka olihan nää heti paketista ulos ottamisen jälkeen kiskaistava jo kauppareissulle jalkaan, krhm..)!
 
Onko kissapopot löytäneet tien teidänkin sydämiin?

12.3.2016

VEGAANINEN MUSTIKKAJUUSTOKAKKU

Monet näyttävät painivan juustokakun vegaaniseksi muuntamisen kanssa, sillä asioista puhutaan netissä ja minultakin on muutaman kerran tultu kysymään asiasta. Itse jonkun aikaa taustatyötä tehneenä ja asiaan paneutuneena taisin saavuttaa reseptejä kehittelemällä sen perfect matchin! Tässä ohjeessa käytetään avuksi soijajugurtin hyytymysominaisuutta, joka tapahtuu uunissa. Samalla massalla voi korvata myös marjapiirakoiden kermaviili-kananmunaseoksen. Ohje on vieläpä yllättävän helppo ja nopeatekoinen, sillä aktiivista valmistusaikaa ei kovin paljoa kerry!




MUSTIKKAJUUSTOKAKKU

pohja;
250 g Digestive - keksejä
75 g maidotonta margariinia sulatettuna

juustokakkumassa;
1 paketti maustamatonta Violife-tuorejuustoa
1 iso purkki soijarahkaa (Alpro Go on)*
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja
loraus soijamaitoa

mustikkakiille;
4dl pakastemustikoita
0,5dl sokeria
2 pussia Dr. Oetkerin Vegegeliä


Murskaa pohjan keksit ja sekoita murska margariinisulan kanssa. Painele tiiviiksi kerrokseksi irtopohjavuokaan, johon on pingotettu leivinpaperi.

Pehmitä tuorejuusto vatkaimella tai nuolijalla, ja lisää soijarahka sekä sokerit hyvin sekoittaen. Kaada soijamaito erilliseen astiaan ja sekoita siihen perunajauhot huolellisesti. Kaada nauhana massaan. Kumoa täyte vuokaan ja paista ensin 175 asteessa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen alenna uunin lämpötilaa noin 150 asteeseen. Paista vielä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää mustikat kattilaan ja sulata hiljalleen. Lisää sokeri ja surauta soseeksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Sekoita Vegegel huolellisesti joukkoon ja kuumenna kunnes seos kiehuu. Levitä kiille juustokakun päälle ja anna kakun vetäytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.


* Myös tavan soijajugurtti käy juustokakun valmistukseen, mikäli uutta Go on-rahkaa ei löydy. Suosittelen kuitenkin valuttamaan jugurtista hieman nestettä pois ennen käyttöä tai vaihtoehtoisesti tuplaamaan perunajauhon määrän.

9.3.2016

ELÄINYSTÄVÄLLINEN KEBAB

Maistuisko kebab, ilman lihaa? Joo, sen valmistamimen on täysin mahdollista, ja lopputulos vieläpä todella samankaltaista kuin lihaisa kollegansa! Tässä ihan eläimetön ja proteiinirikas vaihtoehto kebab-himoihin :-)
 


SEITANKEBAB ( 3:lle nälkäiselle )

5 dl gluteenijauhoja*
2 tl mustapippuria
2rkl paprikajauhetta
1-2 rkl valkosipulijauhetta
3 rkl soijakastiketta
2 dl vettä
vajaa desi öljyä



Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Lisää loput aineet ja vaivaa massa tasaiseksi. Muotoile massasta pötkö, ja kääri se folioon. Paista pötköä uunissa 170 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes kebab vaikuttaa kimmoisalta, ei pehmeältä. Anna kebabin mieluiten levätä yön yli jääkaapissa ja leikkaa ohueksi siivuksi (esimerkiksi juustohöylällä tai terävällä veitsellä). Paista siivut pannulla runsaassa öljyssä ja herkuttele haluamiesi lisukkeiden kera!

* Gluteenijauhoa löydät ainakin Ruohonjuuresta ja Vegekaupasta, joilla molemmilla on myös nettikauppa! Itse käytin tätä, ja pussin sisällöstä riittää ainakin neljän erän tekemiseen.

8.3.2016

KUKKAISVETTÄ KASVOILLE [ ARVONTA ]

*yhteistyössä Ruohonjuuri

Hain jälleen viime viikon Helsingin-reissulla ihanan tuotekassillisen Ruohiksen Kampin myymälästä. Heti sisällöstä innostuneena aloin tuoksuttelemaan DABBA - kukkaisvesiä, joiden monipuoliset käyttötarkoitukset ylättivät mut! Näitä vain "sitä itseään" sisältäviä suihkutettavia ja tuoksuteltavia ihania voi esimerkiksi käyttää saunatuoksuina, rauhoittamaan ihoa sheivauksen jälkeen, tai vaikka hajuveden asemesta.

Mun henkilökohtaiseksi lemppariksi näistä nousi piparmintun tuoksuinen kukkaisvesi, joka jenkkipurkkamaisella tuoksullaan ihastutti mut täysin jo ensi suihkauksella. Tää on ihan täydellinen suihkautettavaksi aamuisin kasvoille, sillä viileä piparmintun tuoksu virkistää ja piristää. Myös koivunlehtivesi sai mut innostumaan kesäisellä tuoksullaan, joka tuo mieleen juhannusillat mökkilaiturilla koivujen alla.

Koska mä sain näitä testiin huimat viisi kappaletta, haluan ilahduttaa myös teitä lukijoita luonnonkosmetiikalla! Arvontaan lähtee nyt villivadelma- sekä omena-kukkaistuoksut, jotka ovat nekin hurmaavia. Arvontaan voit osallistua sunnuntaihin 13.3. asti, ja maanantaina arvon sen onnekkaan, joka nämä voittaa. Mukaan pääset kommentoimalla, mihin tarkoitukseen sinä käyttäisit näitä kukkaisvesiä ja liittämällä kommenttiisi toimivan sähköpostiosoitteen!

Psst! Jos arpaonni ei suosi sinua tällä kertaa, niin löydät nämä ihanat Ruohonjuuren verkkokaupasta sekä liikkeistä tämän kuun ajan alennettuun hintaan ;-)

7.3.2016

PUHDISTUKSEN AIKA

Pakko myöntää, ettei kuluneen talven aikana oo tullut syötyä niin terveellisesti kuin pitäisi. Olo on tuntunut jo pitkäänkin hyvin raskaalta - loogisesti raskaanpuoleisen ruokavalion myötä. Pitkään ajattelin, että ois korkea aika tehdä niitä muutoksia, puhdistaa keho ja valmistautua kevääseen stressittömästi. Nyt on se hetki, kun olen lukulomalla juuri ennen kirjoituksia.
  Oon nyt viikon ajan prepannut itseäni tähän päivään, jolloin alan ravitsemaan itseäni pelkillä hedelmillä ja vihanneksilla. Oon vähentänyt kahvin juontia ja siirtynyt pikku hiljaa vahvaan haudutettuun yrttiteehen, siivonnut jääkaappiin tilaa tuoreille rehuille joita tulen nyt tarvitsemaan, sekä lukenut Mehukas Detox - kirjaa hakien resepteistä inspiraatiota. Gigantin tarjouksistakin löytyi sopivasti mehulinko, jonka kiikutin kotiini.

Tämän detoxin tarkoituksena ei todellakaan ole kurniva vatsa, vaan mehuja saa juoda mielin määrin. Pääpointti mehudetoxissa on se, että mehut huuhtelevat kehoa kuitenkin antaen tärkeitä ravintoaineita ja kuitua elimistöön. Ajankohdaksi tulisi ottaa mahdollisimman rento viikko, jolloin fyysisen ja henkisen rasituksen asteikko hipoo minimirajaa. Mun mielestä mulle hyvä ajankohta on juuri nyt, sillä viikko menee kotona selaillen matikan kirjaa ja kerratessa enkun sanoja ihan rauhalliseen tahtiin.

Vielä en tiedä, kuinka kauan noudatan detox-kuuria - tavoitteena olisi se täydet seitsemän päivää, minimi taas kolme. Ja saa nähdä, kuinka nopeasti tulee ikävä kahvia ja jäätelöä :D

Aiotko itse puhdistaa kehoasi talven jäljiltä?

5.3.2016

VEGAANINEN VUOSIPÄIVÄ | M♥M

Vuosi yhteistä taivalta takana, miten tää voi olla mahdollista? Juurihan me tavattiin lastenkodin seinien sisäpuolella, alettiin tarjoamaan toisillemme tupakkaa ja syömään aamupalat samaan aikaan vierekkäin istuen. M'n isä huomasi lastenkodissa vieraillessaan meidän tunteet toisiamme kohtaan juurikin aamupalapöydässä, kun jaoin banaanin puoliksi M'n kanssa :-D
  Vaikka meidän vielä toistaiseksi lyhyeen taipaleeseen on mahtunut normaalia enemmän vastoinkäymisiä, seistään me vieläkin toinen toistemme rinnalla. M'llä on vielä vähän vajaa vuosi aikaa lastenkodissa "lusittavana", jonka jälkeen meidän elämä helpottuu tosi paljon. Kyseinen lastenkoti rajoittaa meidän suhdetta toiminnallaan ihan kiitettävästi tällä hetkellä. Mua joskus ihmetyttää että miten toi jaksaa tällasta, ja samaa miettii kuulemma M'kin. Ollaan kuitenkin molemmat omalta osaltamme päätetty olla kärsivällisiä, sillä meidän juttu ihan oikeesti toimii. Meillä on paljon inside-juttuja, yhteinen kaveripiiri ja melko samanlainen ajatusmaailma. Musta vaan tuntuu niin mukavalta olla just tän ihmisen vierellä.

Me juhlistettiin meidän ekaa vuosipäivää eilen mun kokkaamalla vegaanisella ruoalla - pöydästä löytyi ekan kerran kokeilut sekä vegaanisesta kebabista että mustikkajuustokakusta. Ja molemmat onnistui mun mielestä täydellisesti! Myöhemmin illalla meidän ystävät tuli onnittelemaan meitä, kahvittelemaan ja iloiseksi yllätykseksi heittivät meidät leffateatterille, jonne suunnattiin meille tuttuun tapaan katsomaan kotimainen komedialeffa. Koko päivä oli just meidän tyylinen ja onnistunut, sellainen josta on hyvä lähteä jatkamaan yhdessäoloa vielä pitkään.